Haaveammatti / dreamjob

Aiemmassa postauksessa, jossa käsittelin sitä kuinka päädyin sairaanhoitajaksi ja siitä vielä uuden alan opiskelijaksi, ehkä mainitsin että kirjailija on ollut yksi haaveammattini.

In my earlier post about changing careers as an adult, I might have mentioned that being a writer has been a dream job of mine. 

Lapsena ja nuorena, ja jonkin verran nuorena aikuisena, kirjoittelin paljon erilaisia pikkunovelleja. Usein nämä liittyivät johonkin ihastukseen joko "oikeisiin" tai fanitus-ihastuksiin. Nuorena näiden aiheiden lisäksi, oli myös paljon synkkiä aiheita, mielialastani johtuen. En muista onko mitään kellarin perukoilla tallella vai onko kaikki tullut jo heitettyä roskiin,  toivottavasti ei.

Jossain vaiheessa kadotin mojoni kirjoittamisen suhteen. En osaa lainkaan sanoa, että miksi. Pää on ollut ideoita täynnä vuositolkulla, mutta jonkin yhteys aivojen ja sormien välillä puuttuu. Minulla on myös tapana asettaa itselleni liian suuria tavoitteita.  Kuukausia sitten latasin puhelimeeni "prompts"-sovelluksen, joka antaa aiheita joista kirjoittaa joku sadan sanan tarina, mutta en vielä(kään) ole saanut sitä(kään) aikaiseksi! Sovellus kuitenkin vaikuttaa oikein hyvältä idealta tällaiselle, jonka on jostain syystä vaikea saada ilmaistua itseään muuten kuin pään sisällä.

As a kid, tween, teen and somewhat as a young adult, I used to write little stories. They usually had something to do with crushes whether "real" or fingerling crushes. From teen onwards, the themes got a lot darker, because of my state of mind. I don't remember if I've kept any of my writings, I hope I have. 

At some point I lost my mojo. I have no idea why. My head has been full of ideas for years, but somehow there's a disconnect between my brain and my fingers. I also have a bad habit of immediately demanding a lot from myself. Months ago, I downloaded a "prompts"-app on my phone, which gives you sort of a plot line to write 100 words about. I still havenät used it, because procrastination is my friend. But it seems to be a good app for someone like me, someone who has a hard time expressing themselves except inside their head. 

Olen siis tehnyt viime aikoina asian suhteen jotain, tai ainakin yrittänyt. Prompts on hyvä tapa päästä jonkinlaiseen alkuun. Myös musiikin tahtiin kehittelen tarinoita, mutta ne ovat edelleen päässäni ja kappaleet ovat aina sidottuja johonkin 'kohtaukseen', suoraa tarinaa niistä ei saa. Olen lukenut hävettävän vähän kirjoja viime aikoina, mutta kun mietin minkä tyyppistä kirjaa pystyisin kirjoittamaan (otaksun), olisi se omaelämäkerrallinen. Tai ainakin hyvin paljon inspiraatiota tulisi omasta elämästä ja kokemuksistani. Kirja olisi ehkä tyyliltään jotain Hemingwayn, Plathin ja Wurtzlerin välillä. Toisaalta minulle sopisi myös se, että joku maksaisi minulle siitä, että luen kirjoja :D . Lukemattomuus on sidoksissa siihen, että tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole tehnyt tarpeeksi kouluhommia, jotta "olisin ansainnut" lukea jotain muuta.

So I've done something about it lately, or at least I have tried. Prompts are a good way of getting some kind of start. Music also inspires me, some songs work as a soundtrack to scenes, but so far there's not a whole book I've "heard". I've read way too little lately, but when I think what kind of a book I'd be able to write (I assume), it would be semi-autobiographical. Or at least a lot inspiration would be drawn from my own life and experiences. The book would probably be some kind of a mixture of Hemingway, Plath and Wurtzler. On other hand, I'd be happy to just be paid for reading books :D  . The current not reading is connected to feeling guilty of not doing enough of schoolwork, I feel like I don't "deserve" to read something else. 

Onko kukaan fiktiokirjoittaja lukemassa postauksiani? Minkälaisia vinkkejä osaisit antaa minulle ja muille, joilla on jonkin sortin katkos? Miten kehittelette tarinoita ja hahmojanne? Entä mitä ovat lempikirjanne? Näihin kysymyksiin voi kuka tahansa vastata!

So any fiction writers out there reading my posts? What kind of tips would you give to me and others who are struggling? How do you make up stories and characters? And what are your favourite books? Anyone is welcome to answer these questions! 

New Years resolutions

(in English below)

Vaikka uudestavuodesta on jo reippaasti aikaa, ja helmikuu alkaa olla jo puolivälissä, niin ajattelin silti kirjoittaa uuden vuoden lupauksistani, koska vuotta on kuitenkin yli 10kk jäljellä. En oikeastaan halua nimittää niitä uuden vuoden lupauksiksi vaan pikemmin uuden vuoden tavoitteiksi.

Aloitin vuoden alussa bullet journal-harrastuksen ja sen avulla toivon saavani elämääni enemmän järjestystä. Siihen olen myös listannut uuden vuoden tavoitteeni. En ole sitä tyyppiä, joka tekee lupauksia kuten "laihdutan, lopetan tupakoinnin, syön vähemmän jotain, liikun enemmän, jne...". Tämänkaltaiset lupaukset eivät yksinkertaisesti sovi minulle.

Sen sijaan pyrkimykseni on asettaa itselleni tavoitteita asioihin, jotka ovat unohtuneet matkan varrella tai joissa haluan kehittyä. Olen nimittänyt tämän vuoden "rohkeuden/uskalluksen vuodeksi". Tavoitteeni on toteuttaa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, jotka minua kiinnostavat ja innoittavat, välittämättä siitä, että ne asiat eivät ole kaikkien mieleen ja välittämättä siitä, että vaikka saisin tilaa näiltä osa-alueilta, ei minun olemukseni kaikkia miellytä. Internetissä kun tuntuu niin helposti päätyvän toisten vihan ja pahan olon kohteeksi, vaikkei sinun elämälläsi olisi mitään vaikutusta heidän elämäänsä.

Tämän vuoden tavoitteeni ovat siis:
1. Aktivoitua bloggamisessa uudestaan
- saada mahdollisia yhteistyökumppanieta
- kasvattaa lukijakuntaa
- hyödyntää sosiaalista mediaa
- suunnitella ja valmistella postauksia etukäteen
2. Uskaltaa aloittaa vloggaaminen
- oppia editoimaan videoita
- löytää omat teemat vlogiin
- kestää kritiikki
3. Löytää kadonnut luovuus
- valokuvata enemmän
- löytää kadonnut kirjoitustaito ja ennen kaikkea uskaltaa kirjoittaa ja jättää ajatus, että kaikki kirjiottamani on tyhmää taakse
4. Uskaltaa leikata toksiset ihmiset elämästä minimiin ja ainakin viettää aikaa heidän kanssa paljon vähemmän.
5. Uskaltaa olla minä, sellaisena kuin olen.

Kysymys kuuluu:

I know we're way way way past the new year, and pretty much halfway through February, but hey there's still over 10 months of the year left, so I might as well write about my New Years resolutions. I actually prefer New Years goals rather than resolutions.

I began bullet journaling in the beginning of the year and I hope to gain more balance and organisation to my life with the help of it. I've listed my goals to my bullet journal. I'm not the kind of person whose resolutions go along the lines of: "I will lose weight, I will quit smoking, I eat less of something or I'll exercise more etc..." These just doesn't work for me.

Instead I've tried to set goals for things, I've forgotten in past years and things I want to make progress in. I've named this year:; "The year of courage". My goal is to accomplish things that are meaningful to me, that inspire and interest me even if others don't like them and even if I manage to find my place in some sections of places others don't think I should be visible in. On the internet it's easy to become a target of others hatred and low self-esteem, even though your life has no effect or nothing to do with theirs.

So my goals for this year are:

1. Reactivate blogging

- potentially get partners for collaboration

- gain more readers

- use social media outlets to help with the blog

- plan and prepare blogposts beforehand

2. Have the courage to start vlogging

- learn to edit videos

- find the themes for my vlog

- handle criticism 

3. Find my creativity again

- take more photos

- find the ability to write again and stop being so hard on myself when it comes to writing

4. Have the courage to cut toxic people out of my life, or at least cut the time spent with them.
5. Have the courage to be me, just as I am.

What are your goals?

Love, Luna

Insomnia

(text in Finnish below↓)


Tick tock goes the clock.




It's 11pm, I toss and I turn. It's 1am I have to get up in less than 5 hours. Tick tock it's 3am, I fall asleep. I sleep like a dog. At 5.45am I wake up. I go to work, I come back home and round and round the clock we go. The circle begins again.

I suffer from paralyzing insomnia. I've suffered from it for the past 15 years. Nothing seems to help, no one seems to understand. The doctors don't want to write prescribtions for sleep medication, because they're addictive. Apparantely it's better to stay up all night. Night after night, than try to rectify the situation with medication.


I was off sick from work for a long time, because  of my worsening insomnia. The average amount of sleep I got in December was 3,5 hours a night. Sometimes more, sometimes less. Such sleep deprivation makes you (me) feel like you're dying. Just the thought of going to bed becomes a huge stress factor. You're scared you won't fall asleep at all. You're scared you'll miss an appointment and royally fuck up the vague sleeping pattern you have. Your memory becomes that of a person suffering from early signs of dementia. You forget words, you totally forget what you were saying. You go back and forth from room to room, because you always forget something somewhere. You're embarassed by your own behaviour, even though there's nothing you can do about it.


This is my life now. I take a load of medication for sleeping, it takes me 2-3 hours to fall asleep. At best I sleep 5 hours straight, at worst I wake up every hour. I'm a permanently exhausted. It affects the ability to balance work, school and free time.You're awake, but only on the surface. A lot of the times it feels like your brain is flatlining. Why isn't there a cure for this?


Love. Luna

Kello sanoo tik tok.


Kello on 11 illalla, heittelehdin ja pyörähtelen. Kello on 1 yöllä ja minun on noustava alle viiden tunnin kuluttua. Tik tok, kello on 3.00, nukahdan. Nukun koiranunta. Kello 5.45 herään. Menen töihin, tulen kotiin, kello pyörähtää ympäri. Kierros alkaa alusta.

Kärsin halvaannuttavasta unettomuudesta. Olen kärsinyt siitä jo viimeiset 15 vuotta. Mikään ei tunnu auttavan, kukaan ei tunnu ymmärtävän. Lääkärit eivät halua kirjoittaa unilääkkeitä, koska ne ovat addiktoivia. Ilmeisesti on parempi olla valveilla koko yö. Olla hereillä yö toisensa jälkeen, sen sijaan, että ongelma yritettäisiin korjata lääkityksellä.


Olin töistä pitkällä sairaslomalla, koska unettomuuteni paheni pahenemistaan. Joulukuussa nukuin yössä keskimäärin 3,5 tuntia. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Sellainen univaje saa tuntumaan siltä, kuin kuolisi. Pelkkä ajatus nukkumaanmenosta on suuri stressin lähde. Pelkäät, ettet nukahda ollenkaan. Pelkäät, että et ehdi tapaamiseen ja sekoitat sen vähäisen unirytmin joka sinulla on totaalisesti. Muistisi muuttuu sellaiseksi, että se muistuttaa dementian ensioireita. Unohdat sanoja, unohdat mitä olit sanomassa. Kävelet edestakaisin huoneiden välillä, koska unohdat aina jotain jonnekin. Oma toimintasi hävettää, vaikka et voi tehdä sille mitään.  


Tätä on elämäni nyt. Otan läjän lääkkeitä nukahtaakseni. Kestää 2-3 tuntia ennen kuin nukahdan. Parhaimmillani nukun 5 tuntia putkeen, pahimmillaan herään tunnin välein. Olen jatkuvasti uupunut. Unettomuus vaikuttaa kykyyni pitää balanssia työn, koulun ja vapaa-ajan välillä. Olen hereillä, mutta vain pinnallisesti. Ison osan ajasta aivot tuntuvat vetävän suoraa viivaa. Miksei tähän löydy parannusta?




Love, Luna